Taas perheenlisäystä

Taas tuli uusi perheenjäsen, joka on tehnyt tuloaan kauan. Muistasin, että lähes 10 vuotta sitten ostin tämän nallekarhun tekosetin. Osatkin leikkasin jo muinoin, mutta vasta nyt hän näki päivänvalon. Varsin sirojäseninen eläin siitä tuli. Hyvin onnistuin myös nivelet asentamaan, joten raajat ja pää liikkuu omaksi ihmeekseni hyvin. Mutta sukupuolta tässä pähkäilen. Onko hän tyttö vai poika? Millaisia vaatteita siis rupeisin hänelle väsäämään? Yksi syy, miksi nalle ei aikanaan oikein ottanut valmistuakseen oli se, etten tiennyt mistä pyllyyn tarvittavia granuloita saisi ostaa. No, sekin ratkesi kuin itsestään nyt, kun lapset alkaa olla hamahelmi-iän ohittaneita, mutta hamahelmiä pyörii edelleen nurkissa..

Luonnollisesti uudesta perheenjäsenestä on syntynyt pientä kilpailua, ja voikin olla että sisarus tälle syntyy jossain vaiheessa. Mutta olisiko tästä tyttöystävä esikoiselle vai poikaystävä systerille? (Vai ihan vain saalis, kuten tuo karvaisin perheenjäsen ajattelee? (jolloin sukupuoli ja vaatetus lienee toissijaista))

Aikuisten ilta

Yritän joka ilta saada lapset nukkumaan niin aikaisin, että meille Röllin kanssa jää hetki omien ajatusten kanssa. Joskus onnistuu paremmin ja joskus koko aika menee seuraavaa aamua valmistellen. Mutta mökillä tämä hetki voi parhaimmillaan näyttää tältä: minä sohvannurkassa kirjan ja teen + namin kanssa. Rölli joskus vieressä tai, kuten nyt omassa punkassaan. Nämä on niitä hetkiä, jolloin pitää muistaa malttaa mielensä: mono saa olla keskellä lattiaa, kuten kuvassa. Muuten koko arvokas aika menee paikkoja siivoillessa.

Tätäkin kuvaa on edeltänyt yhteinen saunailta rantasaunalla. Lapset kyllästyivät saunaan aika pian, joten jäin sinne yhden myrskärin valossa yksin odottamaan hämärän muuttumista pimeydeksi - laatuaikaa sekin.

Runebergin pizza

Hiljainen katu, ja olen lähestymässä ikiaikaista (noin 40 vuotta vanhaa omalta osaltani) traditiota, Runebergin pizzaa. Vihkiytymättömät haukkovat henkeään, miten pizza ja kansanllisrunoilija liittyvät toisiinsa. Sitten on me, ydinjoukko jo vuosikymmenten takaa, joille yhteys on päivän selvä. Jo varhaismurkkuvuosina liityin lippukuntani pizzajoukkueeseen. Ja tällä teemalla olemme tavanneet jokikinen Runebergin päivä. Monia ei siinä välissä enää tapaakaan, mutta yhteinen historia yhdistää ja tapaaminen on aina yhtä mukava, vaikka juttujen aiheet taitaa olla aikalailla muuttuneet vuosikymmenten saatossa.

Hemmottelua

Perjantaina jouduin odottelemaan esikoisen koulusta pääsyä aina kello viiteen asti. Mutta käänsin senkin asian voitokseni. Töissä oli henkilöstön sauna- ja uintivuoro, joten hyödynsin sen. Erityisbonuksena sain ylhäisessä yksinäisyydessä nauttia ensimmäisenä vastaremontoidusta saunasta ja pesutilasta. Aivan ihana tuoreen puun ja puhtauden tuoksu! Ja tuli siinä ihan mukava matkakin uitua, sekin altaalla ylhäisessä yksinäisyydessä (valvontakameran silmän alla kuitenkin).

Maanantaina sitten aloitin kolmen kerran pallopilateskurssin. Mukavan verkkaista jumppaa kotikulmilla. Pilateksen korkeat hengitysrytmivaatimukset vaan tuppaa saada mut hyperventiloimaan, mutta yritän viis veisata hengitysrytmistä, niin ei tule liikaa paineita.

lahjoja minulle itselleni

Kun osuu sellainen mäihä, että on päivän kurssilla keskustassa, niin sehän on hyödynnettävä. Ruokatunnilla ehdin just ja just juosta Aleksin päästä päähän ja pari kerrosta Stockan parissa kerroksessa ennen kuin löysin tämän laukun. Isompi (tietokoneen sujuvasti nielevä) laukku on ollut jo pitkään hakusessa. Ja tässä tulee vielä kaupanpäällisinä sellainen määrä sivutaskuja, että varmasti aina etsii väärästä... 

Sitten kun lähtee juoksemaan bussille, niin tajuaa, että siinähän on matkalla keskustan iso Intersport. Ja sieltähän saa avun mummonastojen huonoon toimivuuteen. Näin liityin minäkin Icebug-klaaniin. Ja tyytyväinen olen. Olen jo ajat sitten tullut siihen tulokseen, että vaatetus johon kannattaa eniten satsata on koirankusetusvarustus. Sitä kuitenkin loppupeleissä eniten päällänsä pitää. Ja hetkeäkään en ole katunut tätäkään hankintaa. Syksyllä jo hankin kunnon otsalampun. Joten nyt me Röllin kanssa lenkkeillään aamupimeässä siellä missä halutaan eikä siellä missä pystytään!No, kredittejä kuulu myös äidille, joka on tehnyt kätevät lapas-kynsikäskombon mulle. Niin tarkenee räpsiä kuvia pienessä pakkasessa (ja saa kätevästi nameja taskusta: Röllin huomio)

Aina ei osu nappiin

Ajatus oli myös lukea enemmän tänä vuonna. Eka kirja oli ihan hyvä, mutta jäi pahasti kesken, koska se oli e-laina ja palautui, kun olin puolivälissä. Palaan siihen jos vielä saan kohtuuajassa takaisin.

Mutta tämä toinen kirja oli ihan oma moka. Olin puhunut joulupukin kuulleen, että jospa nyt viimein kokeilisin Tervon kirjaa, kun tuntuu olevan niin mainostettu. No, joulupukki sitten toi sen. Mutta montako sivua pitää lukea, ennen kuin saa luovuttaa? Olen nyt lukenut vähän toistasataa sivua, enkä vieläkään ole päässyt kärryille saatika sitten nauttinut.Okei joo, annetaan kaikki tunnustus värikkäästä kielestä, mutta kun mun mielessä ne ei muodosta mitään kokonaisuutta, joka veisi tarinaa eteenpäin. Osa syynsä on varmaan se, että luen tyypillisesti vain pari sivua kerrallaan. Mutta kun ei tämä kirja oikein houkuta lukemaan enempää- ei niinku vie mennessään. Onko joku kahlannut tämän kirjan ja saanut siitä jotain positiivisia fiboja? Olisin ikionnellinen ohjeistuksesta, miten tästä eteenpäin.

Tästä se alkaa - saanen esitellä uuden perheenjäsenen

Unikaverukset

Vuoden vaihteessa en luvannutkaan olla entistä parempi äiti tai tytär. Tein siis erityisen itsekkään uuden vuoden lupauksen. Joka viikko yritän löytää aikaa tehdä asioita ihan vain itseäni varten.
No, tulosta syntyy jo ensimmäisellä viikolla, kun ottaa kaksi ja puoli vuotta vaiheessa olleen käsityön hommakseen. Tämä hippo sai siis ensimmäiset silmukkansa jo kesällä 2014. Silloin ensin yritin sen tekemistä pelkkien kuvien perusteella - no tuli purettua yhtä paljon kuin tehtyä. Viimein sisu antoi periksi ja tilasin ohjeet. Mutta homma vaatii sen verran keskittymistä, että edelleen meni aika paljon purkaessa, mutta vähitellen se alkoi muistuttaa eläintä. Homma meinasi vielä viime metreillä jäädä täytteitä vaille valmiiksi, mutta sitten äkäsin muutaman lasten ja koiran vanhan pehmolelun...
Kun luomus oli valmis, tuli tytär toteamaan "hieno possu". Pienen alkujärkytyksen jälkeen siitä sitten tulikin sopiva nimi. Hän on siis Possu Hippo.

Possu Hippo tutustumassa syntyhistoriaansa. Sitä olikin nelisenkymmentä sivua.